Eduskuntavaalien lähestyessä kotimaiseen politiikkaan tyrkytetään erikoista ajatusta blokkeihin sitoutumisesta.

Blokkeja ehdottaneet sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps,) ja kansanedustaja Martin Paasi (kok.) eivät ole puolueissaan ainoita, joita nykyisen hallituskokoonpanon jatko hivelee.

YRITTÄJÄKENTÄSSÄ ja talouspolitiikasta kiinnostuneessa some-kuplassa pelko nykyisen hallituksen linjan muuttumisesta resonoi yllättävänkin vahvasti.

Tästä eetoksesta kumpuaa myös halu blokata gallupeja tällä hetkellä johtava SDP jo tällä hetkellä sivuun tulevasta hallituksesta.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) tenho on useiden varakkaiden suomalaisten joukossa vahva.

Kiinnostavaa on myös vähättelevä tapa suhtautua ”sivistysporvareihin”, joita nykyinen meno ei kaikilta osin miellytä.

Sivistymättömäksi oikeistoksi ei silti kukaan ole, ainakaan vielä, ilmoittautunut. Tosin tämäkin ihme saatetaan jossakin muodossa vielä nähdä.

Samalla voi odottaa, milloin ensimmäiset ”talousvihreät”, velanmaksusta kiinnostuneet vasemmistoliittolaiset tai perinteiset oikeistodemarit ponnistavat esille pesistään.

Syytä olisi, koska oikeiston ja vihervasemmiston varaan rakennettu vastakkainasettelu ei nykyaikaista kylmän sodan sosialismista täysin tiedotonta äänestäjää enää kosketa.

ÄÄNESTÄJÄT saattavatkin olla lopulta aivan liian fiksuja tarjottuun blokkiajatteluun.

Jos huoli palavasta Euroopasta ja ilmastonmuutoksen jatkuvasta pahenemisesta olisi pelkästään vihervasemmiston kontolla, tilanne näyttäisi katastrofilta.

Eikö viheroikeisto tai itse asiassa kuka tahansa vastuullinen perussuomalainen tai muu ihan tavallinen suomalainen ole asiasta huolissaan?

Meneillään oleva eurooppalainen hellejakso valtavine vahinkoineen ei ole voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.

Vihreän siirtymän tarjoamat mahdollisuudet suomalaiselle elinkeinoelämälle ovat olleet tärkeitä jo tähänkin asti. Tulevaisuus vain vahvistaa kehittyneiden teknologioiden tarvetta, kun kuumenevan ilmaston kanssa yritetään elää.

Myöskään maahanmuutto- tai talouspolitiikassa suomalaisten puolueiden erot eivät ehkä ole niin perustavanlaisia kuin meille tarjotussa tarinassa kerrotaan.

Kun demarit kiristivät pari viikkoa sitten olennaisesti maahanmuuttopolitiikkansa perusteita, erot esimerkiksi keskustaan tai kokoomukseen ovat enää hyvin pieniä.

Kun Suomessa on totuttu nyt keskustelemaan sekä maahanmuuton eduista että haitoista aiempaa analyyttisemmin, aiheesta tuskin tulee enää vaaliasetta kenellekään.

TALOUSPOLITIIKASSA pelokkaimpienkin kannattaa muistaa suomalaisten puolueiden laaja sitoutuminen velkajarruun. Edes ulosjääneessä vasemmistoliitossa on turha esittää, ettei ongelmaa olisi.

Helppoa verojen ja leikkausten kohdentaminen ei tietenkään ole, mutta kokonaisuuden osalta tilannekuvan jakautuminen ei ole toivotonta. Nykyinen hallitus on tehnyt sekä oikeita että vääriä ratkaisuja, kuten kaikki aiemmatkin.

Viisautta on nyt vaikka eritellä, mitkä työmarkkinaosuudet ovat aidosti palvelleet koko Suomea ja olisiko pienituloisten ostovoimaa sittenkin kannattanut tukea suurituloisten sijasta.

Vaikka repivästä blokkikeskustelusta saattaa saada toisen kuvan, tavallisia tolkun äänestäjiä kiinnostavat kuitenkin lopulta aika tavalla samanlaiset asiat.

Huoli toimeentulosta, koulujen tasosta, terveydenhoidosta, työpaikoista ja ympäristöstä yhdistää lähes kaikkia.

Äänestäjät ymmärtävät myös, ettei työpaikkoja ole ilman menestyvää elinkeinoelämää. Tulonjaon kohtuus yhdistää myös useampia oikeistoon tai vasemmistoon lukeutuvia äänestäjiä enemmän kuin annetaan ymmärtää.

Sotaa käyvässä Euroopassa kansallisen yhtenäisyyden merkitys korostuu Suomessakin. Tätä ei kannattaisi nyt horjuttaa keinotekoisia blokkijakoja keksimällä.

Politiikka on edelleen sopimisen taidetta, jossa toisella tavalla ajattelevien kunnioittaminen on tärkeää.